Etelänlomailua

img_5254

En usein käy Etelä-Helsingissä, mutta kun käyn, otan sen lomailun kannalta. Lauantaina tuli käytyä sillä suunnalla jopa kahteen otteeseen, ensin Punavuoressa täysin ylihinnoitellulla kampaajalla (maksamani hinta oli niin absurdi, että en voinut kuin nauraa – onko kenellekään muulle sattunut samaa yllätystä?) ja illalla vielä toistamiseen illallisella Krog 16 -ravintolassa Munkkisaaressa.

Kampaamoyllätystä lukuun ottamatta otin päivän Pitkänsillan tuolla puolen pienen etelänloman kannalta ja nautin päämäärättömästä käveleksimisestä kauniilla kaduilla ja muutamassa tutusssa putiikissa. Ei tarvitse käyttää kovinkaan paljon värikynää todetessaan, että kalliolaiselle Punavuoren ja Eiran seudut todella tuntuvat lähes eksoottisilta kohteilta. Talojen julkisivut ovat puuterisen siloteltuja, koirat pikkuriikkisiä, miesten pikeepaidat hieman räikeämpiä. (Tosiasiassa Kalliossa ei edes näy pikeepaitoja; vissi etu asuinalueelle.) Vaikutelmaa tietenkin täydentävät Tehtaankadun suurlähetystöjen ja Eiran huvila-alueen huokuma kansainvälinen atmosfääri.

Pienestä ironiasta huolimatta käyn kyllä mielelläni noilla kulmilla. Se vastaa myös ajatustani ekologisesta matkailusta – kotoa suoraan sporalla perille ja takaisin. En itse kuulu heihin, jotka säästävät koko vuoden tuhlatakseen sitten lomamatkoilla, vaan hajautetun lomailun vannoutuneena kannattajana minulle ominaisempaa on pistäytyä Suomessakin terassilounailla. Berliinin-matkalla voi sitten muutamana iltana syödä halloumidönerin (ah! Mistä niitä saisi Suomesta?), jos jostakin haluaa pihistää.

Tällä Punavuoren-reissulla pistäydyin ensin vakkarikohteessani Relove 5kulmassa, josta löytää yleensä mukavan valikoiman kuratoituja second hand -vaatteita. Lounaspaikoista alueella on mistä valita, ja tällä kertaa päädyin Lilla Fabrikiin, joka tarjoaa Eirassa mukavaa mannermaista tunnelmaa terasseineen. Voin suositella myös Levainin terassia ja avokadotoastia.

Illalliselle valikoitunut Krog 16 oli varsin mukava tuttavuus. Söimme alkuruoaksi sokerisuolattua lohta ja portobelloarancineja sekä pääruoaksi molemmat flank steakia. Ruoka oli maukasta ja taidokkaasti valmistettua. Pientä miinusta tulee kyllä hieman liian päällekäyvästä tarjoilusta ja ylihintaisesta kahvista (suodatinkahvi neljä euroa kupillinen). Päällekäyvällä tarkoitan tätä outoa uutta ilmiötä, jossa tarjoilijoita pörrää lähes joka hetki ympärillä kyselemässä milloin mitäkin. Introverttiravintolalle olisi täällä ainakin yksi asiakas!

Kuten parhaimpienkin lomamatkojen jälkeen, tälläkin reissulla parasta oli kaiken eksotiikan jälkeen palata kotiin. Porthaninkadun Oivassa tuli karaokea kuunnellessa lämpimän tuttu ja kotoisa olo. Kallio. 

 

Onko teillä tapana viettää turistipäiviä omassa kotikaupungissanne? Entä mitä mieltä olette tästä uuden tuttavallisen palvelutavan aallosta Suomessa? Onko siellä muita ravintolaintrovertteja? 

 

 

 

 

Pros and Cons: Kallio

img_51784

Kun itse tutustuin aikakauslehtien maailmaan joskus 90-luvulla, suurin osa lehtien jutuista oli mallia ”Viisi asiaa, jotka sinun tulee tietää pojista” tai ”Ponin hankkiminen – plussat ja miinukset” (luin lähinnä Demiä ja Hevoshullua). Valitettavan harvinainen juttuformaatti nykypäivänä. Vastakohtaisuuksien kaupunginosana Kallio istuu plussat ja miinukset -formaattiin erinomaisesti.

Ensin tietenkin Kallion plussat: 

+ Aina avoinna

Katuvalojen ulottumattomissa kasvaneena talvi merkitsi minulle pitkään aikaa, jolloin bussipysäkille kävelyyn oli varattava taskulamppu eikä Ruutanan Shell Helmisimpukkaan voinut edes teoriassa pyöräillä. Ehkäpä juuri tämä kompleksi ajoi minut opiskelemaan Berliiniin… Kallioon muutettuamme saan Suomessakin nauttia tunteesta, että jotakin tapahtuu ympärilläni koko ajan. Itse asiassa taidamme asua Suomen tiheimmin asutulla neliökilometrillä. Tapahtumia on joka päivä, kivoja kahviloita on auki sunnuntaisin. Sunnuntaiaukiolot ovat ainakin minulle urbaanin unelman uljain ruumiillistuma.

+ Aina uutta

Suur-Kallioon syntyy jatkuvasti paikkoja, joita ei uskoisi Suomessa voivan syntyä. Kun Riviera Kallio avattiin, koin yhdessä oletettavasti monen muun kanssa syvää epäuskoa siitä, olisiko todella mahdollista juoda lasi viiniä elokuvateatterissa. Epäuskoa ruokkivan tyylikkäitä paikkoja ovat myös The Bull and the Firm (martinit), Gastro Café Kallio (aamiaiset), LeBlon Merihaka (aurinkoisen päivän drinkit) ja uuden uusi Tanner (vegaanipizza ja alkuviinit). Elannon vanhan pääkonttorin (ks. kuva) alueella, jonne Tannerkin sijoittuu, voi jo syödä (Onda Siltanen, Tanner, Väinö Kallio), tanssia (Kuudes linja, Kaiku) ja joogata (Asana Helsinki). Klisee, mutta aivan kuin Berliinissä. 

+ Ihmiset

’Nuff said. Täällä asuu mukavaa ja rentoa väkeä.

Ja sitten miinukset… 

– Aina avoinna

Kesällä on mukavaa, kun ihmiset istuvat iltaa Kallion kirjaston takana. Usein kaikki meneekin hyvin, mutta varsinkin tämä kulunut helteinen kesä vei joiltakin juhlijoilta myös voimat. Kalliossa joutuu välillä kantamaan huolta kanssaihmisten urheilukunnosta.

– Vintageliikkeet

Take your money and run. Älkää ymmärtäkö väärin, hinnat eivät ole erityisen korkeat. Houkutuksia vain on niin paljon. Tsekkaa ainakin Mekkomania ja Frida Marina sekä Fida Hakaniemi.

– Jämähtäminen

Yhtäkkiä sitä huomaa, ettei ole viikkoihin vapaaehtoisesti käynyt Pitkänsillan tuolla puolen.

Ei ole enää mitään syytä poistua.