Onko kaikki työ yhtä arvokasta?

img_53643

Olen mielenkiinnolla kuunnellut kesäkuussa käynnistynyttä Ysistä viiteen -podcastia. Uusimmassa jaksossa Arvostele mun ammatti Natalia Salmela ja Vivian Valpuri keskustelevat eri ammattien arvostuksesta. Ovatko kaikki ammatit yhtä arvokkaita? Onko työ markkinoinnin tai somevaikuttamisen parissa vähemmän arvokasta kuin jokin toinen työ? Työelämään keskittyvässä podcastissa aihetta on sivuttu myös Onko kaikki kaupan? -jaksossa, jossa bloggari Salmela kertoi, ettei olisi mitään tuotetta, mitä hän ei voisi blogissaan rahaa vastaan mainostaa. Hän kertoi ottavansa mainostoimeksiannot ammatillisina haasteina eikä niinkään ajattelevansa niiden eettisyyttä.

Minun on vaikeaa ymmärtää, miten etiikka ja moraali voisivat olla irrallisia mistään elämään liittyvistä kysymyksistä, saati sitten työelämästä. Toki ihmisten arvomaailmat eroavat toisistaan, mutta tuntuu suorastaan provokaatiolta ilmoittaa, ettei jokin asia ylipäätään kuuluisi eettisen harkinnan piiriin. Minusta meillä jokaisella on velvollisuus pohtia, millaisia vaikutuksia työllämme on. Se, millaisiin toimenpiteisiin ryhdymme, riippuu sitten arvoistamme. Työ on yksi keskeinen rajapintamme ympäröivään yhteiskuntaan, mitä kautta etiikan ja arvojen kysymykset nivoutuvat siihen hyvinkin tiiviisti.

Näkemyksiini lienee vaikuttanut paljon se, että arvokysymysten pohdinta on merkittävästi vaikuttanut omiin uravalintoihini. Olen halunnut hakeutua tehtäviin, joissa pääsen edistämään muiden ihmisten hyvinvointia. Erityisesti olen halunnut työskennellä sellaisten ihmisten parissa, jotka helposti jäävät yhteiskunnan marginaaleihin. Valintani eivät kuitenkaan ole (tietenkään) olleet pelkkää altruismia, sillä olen kokenut omien arvojeni mukaisen elämän toteuttamisen myös itsessään palkitsevana. Ja onhan myös työssä kehittyminen ja työtehtävissä eteneminen ollut minulle kaiken muun ohella tärkeää.

Vaikka nämä tekijät ovat olleet minulle tärkeitä uravalinnoissani, en tietenkään ajattele, että juuri niiden tulisi olla kaikille tärkeitä. Tai että niin kutsutuilla perinteisillä auttamisammateilla olisi tällaisissa kysymyksissä jonkinlainen automaattinen moral high ground. Tärkeintä on, että eettisiä ja arvokysymyksiä ylipäätään pohtii.

Onko jokin toinen työ sitten arvokkaampaa kuin toinen? Ajattelisin, että ammattien arvottamista paljon keskeisempää olisi kannustaa ihmisiä pohtimaan omia ammatillisia ja muita valintojaan suhteessa omaan arvomaailmaansa ja siihen, millaisia asioita haluaa itse pohjimmiltaan elämässään tavoitella. Cocktailkutsuotantani perusteella tämä on hätkähdyttävän monelle ihmiselle varsin yllättävä kehotus. Jotkut voivat kokea sen jopa omien valintojensa kyseenalaistamisena. Spontaanisti asiaa pohditaan usein vasta elämän kriisivaiheissa, esimerkiksi loppuunpalamisen jälkeen. Miksei jo aiemmin?

Arvojen ohella oman ammatin etiikan pohdiskelu on hyödyllistä ammatissa kuin ammatissa. Ilokseni esimerkiksi bloggarit (ks. esim. muotiblogien etiikkaa käsittelevä juttu Pupulandia-blogissa) ovat viime vuosina  lähteneet tällaiseen itsereflektioon.

Enkä malta olla lisäämättä, että kaikki eivät kykene tai pääse osalliseksi työelämästä. Työn puuttuminen voi olla kipeä asia ja aiheuttaa voimakastakin osattomuuden tunnetta. Mutta työ ei ole ihmisen arvon mittari.

 

Ovatko arvokysymykset vaikuttaneet teidän uravalintoihinne?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s