Etelänlomailua

img_5254

En usein käy Etelä-Helsingissä, mutta kun käyn, otan sen lomailun kannalta. Lauantaina tuli käytyä sillä suunnalla jopa kahteen otteeseen, ensin Punavuoressa täysin ylihinnoitellulla kampaajalla (maksamani hinta oli niin absurdi, että en voinut kuin nauraa – onko kenellekään muulle sattunut samaa yllätystä?) ja illalla vielä toistamiseen illallisella Krog 16 -ravintolassa Munkkisaaressa.

Kampaamoyllätystä lukuun ottamatta otin päivän Pitkänsillan tuolla puolen pienen etelänloman kannalta ja nautin päämäärättömästä käveleksimisestä kauniilla kaduilla ja muutamassa tutusssa putiikissa. Ei tarvitse käyttää kovinkaan paljon värikynää todetessaan, että kalliolaiselle Punavuoren ja Eiran seudut todella tuntuvat lähes eksoottisilta kohteilta. Talojen julkisivut ovat puuterisen siloteltuja, koirat pikkuriikkisiä, miesten pikeepaidat hieman räikeämpiä. (Tosiasiassa Kalliossa ei edes näy pikeepaitoja; vissi etu asuinalueelle.) Vaikutelmaa tietenkin täydentävät Tehtaankadun suurlähetystöjen ja Eiran huvila-alueen huokuma kansainvälinen atmosfääri.

Pienestä ironiasta huolimatta käyn kyllä mielelläni noilla kulmilla. Se vastaa myös ajatustani ekologisesta matkailusta – kotoa suoraan sporalla perille ja takaisin. En itse kuulu heihin, jotka säästävät koko vuoden tuhlatakseen sitten lomamatkoilla, vaan hajautetun lomailun vannoutuneena kannattajana minulle ominaisempaa on pistäytyä Suomessakin terassilounailla. Berliinin-matkalla voi sitten muutamana iltana syödä halloumidönerin (ah! Mistä niitä saisi Suomesta?), jos jostakin haluaa pihistää.

Tällä Punavuoren-reissulla pistäydyin ensin vakkarikohteessani Relove 5kulmassa, josta löytää yleensä mukavan valikoiman kuratoituja second hand -vaatteita. Lounaspaikoista alueella on mistä valita, ja tällä kertaa päädyin Lilla Fabrikiin, joka tarjoaa Eirassa mukavaa mannermaista tunnelmaa terasseineen. Voin suositella myös Levainin terassia ja avokadotoastia.

Illalliselle valikoitunut Krog 16 oli varsin mukava tuttavuus. Söimme alkuruoaksi sokerisuolattua lohta ja portobelloarancineja sekä pääruoaksi molemmat flank steakia. Ruoka oli maukasta ja taidokkaasti valmistettua. Pientä miinusta tulee kyllä hieman liian päällekäyvästä tarjoilusta ja ylihintaisesta kahvista (suodatinkahvi neljä euroa kupillinen). Päällekäyvällä tarkoitan tätä outoa uutta ilmiötä, jossa tarjoilijoita pörrää lähes joka hetki ympärillä kyselemässä milloin mitäkin. Introverttiravintolalle olisi täällä ainakin yksi asiakas!

Kuten parhaimpienkin lomamatkojen jälkeen, tälläkin reissulla parasta oli kaiken eksotiikan jälkeen palata kotiin. Porthaninkadun Oivassa tuli karaokea kuunnellessa lämpimän tuttu ja kotoisa olo. Kallio. 

 

Onko teillä tapana viettää turistipäiviä omassa kotikaupungissanne? Entä mitä mieltä olette tästä uuden tuttavallisen palvelutavan aallosta Suomessa? Onko siellä muita ravintolaintrovertteja? 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s